#kuppinurin Maitokahvimedia

Olemme jo tovin eläneet huolen ja murheen maailmassa. Maailmantilanne on koskettanut meistä jokaista, vaikka jatkamme arkeamme eteenpäin. Seuraamme uutisia ja tunnemme yhteistä surua. Tunnemme myös pienuutta ja avuttomuutta. On iso asia käsitettäväksi, että toisilla meistä on hyvin erilainen tapa toimia. Pahuuden ja tuhovimman läsnäolo kauniissa maailmassamme on todellisuutta. Moni miettii, kuinka voisi vaikuttaa asioihin. Auttamisen mahdollisuudet ovat onneksi laajat. Ihmiset ovat ojentaneet auttavan kätensä. Osa on tavallani lahjoittanut eri keräysten kautta varoja apua tarvitseville. Toiset ovat järjestäneet kuljetuksia materiaaliavulle ja kuljettaneet myös ihmisiä turvaan. Pimeyden keskellä on kajastanut valoa.

Henkilökohtaisesti keräyksiin osallistuminen ei tuntunut minusta riittävälle tavalle osallistua. Mietin pitkään, mitä voisin vielä tehdä. Mietin myös paljon sitä, miten vaikeaksi osa meistä kokee esimerkiksi tuen osoittamisen omassa somessa. Oma some halutaan melkoisen usein pitää onnellisessa kuplassa.  Elämän positiivisten puolien korostaminen, arjesta nauttiminen ja sota ovat vaikeasti yhdistettävissä. Osa on myös tehnyt tietoisen valinnan jättää sota oman tilin ulkopuolelle ja tarjota seuraajille levähdyspaikka maailman menosta. Jokainen saa toki tehdä täysin oman valintansa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokaisella meistä on ääni ja sitä tulisi käyttää jollakin tavoin hyvien asioiden puolustamiseen. Maitokahvimedian #kuppinurin haaste on syntynyt edellä mainittujen ajatusten pohjalta. Haluan käyttää ääntäni, haluan taistella pimeyttä vastaan, haluan tehdä jotakin konkreettista. Tämä on myös minun maailmani. 

Maitokahvimedia ei palaa tuttuihin #maanantaimaitokahvi julkaisuihin ennen kuin Ukrainan tilanteeseen on tullut rauhanomainen ratkaisu. Tavoitteemme on pysyä tukena myös pitkässä juoksussa. Ukrainan tilannetta ei saa unohtaa. Odotamme kovasti, että voisimme kääntää kahvikupin oikeinpäin ja täyttää sen kukkasilla.

Sano sinäkin Ei sodalle. Ei väkivallalle. Ei valheille.

Ota oma #kuppinurin kuvasi tai käytä Maitokahvimedian kuvaa

ja kuvita halutessasi kahvikuppi mieleiselläsi tavalla.

Jaamme mielellämme kaikki julkaistut kuvat Instagram-tilillämme.

Aamun rauhalliset hetket

 

Minä tunnustaudun hivenen meluherkäksi ihmiseksi. Varsinkin viikonloppuaamuisin kodin ärsyketulva on minulle liikaa. Pyrin tietoisesti vähentämään melua. Kännykät ovat äänettömällä. Television suljen heti, kun lapset eivät sitä enää katso. Laitan rauhallisen musiikin soimaan. Sytytän keittiössä kynttilät palamaan ja sammutan kaikki sähkövalot. Kynttilät rauhoittavat tunnelmaa ja lapset syövät aamupalansa usein hyväntuulisina ja mukavasti rupatellen. Aamupalan jälkeen ohjaan lapset lempeästi tekemään jotakin hiljaisempia puuhia kuten piirtämään, kasaamaan palapelejä, lukemaan kirjoja tai puuhastelemaan rakentelusarjojen parissa.

Ympäristömme on täynnä ärsykkeitä, mutta myös äänettömyys on ihmiselle stressaavaa. Tärkeintä olisikin täyttää oma ympäristö miellyttävillä äänillä ja varmistaa, että äänitaso on riittävän matalalla. Millaisista arjen äänistä sinä pidät? Minä rakastan kahvinkeittimen pulputusta, lasten naurua ja ulkoa kantautuvia lintujen ääniä. Melu saa meidät usein rauhattomaksi. Melu rasittaa sydäntä- ja verisuonia ja vie yöunet. Melu tekee meistä hieman onnettomia. Kaikki meistä ei toki kaipaa luonnonrauhaan tai hiljaisuuden retriittiin, mutta hiljaisuudelle kannattaa antaa mahdollisuus. Hiljaisuus antaa ihanasti mahdollisuuden sille, että voi tapahtua mitä vain. Voi virkistyä! Saada lepoa ja hyvää oloa. Stressi vähenee ja energiaa vapautuu. Toivottavasti alkanut kuukausi tarjoaa teille paljon pieniä levollisia hetkiä ja kuumaa kahvia.

Write it on your heart

that every day is

the best day in the year.

- Ralph Waldo Emerson

GastroMax- Iloa leivontaan

*Kaupallinen yhteistyö 

Orthex Group GastroMax by Orthex 

PR-tuote PerPR Helsinki

Toisinaan tavallinen arkipäivä tai normaali viikonloppu kaipaa jotakin piristettä. Minä tartun silloin usein leivontakulhoon ja kaivan esiin reseptivihkoni. Herkkujen leipominen on rentouttavaa puuhaa ja samalla voin ilahduttaa koko perhettä syntyvillä tuotoksilla. Kuuma kahvi ja pöytään kannettu kakku toimii joka kerta. Usein kysyn toiveita perheeltäni ja melkoisen usein saan myös saman vastauksen. Britakakku on vuodesta toiseen perheen suosikki numero yksi. 

Uutta intoa leipomiseen toivat uudet leivontatarvikkeet. Olemme mieheni kanssa asustaneet samaa taloutta jo 20-vuotta. Osa leivontatarvikkeistani on peräisin ensiasuntomme ajoilta. Ihan naurattaa, kuinka onnettomilla kupeilla ja välineillä olenkin tullut jo vuosia toimeen. Välillä on suorastaan kiukuttanut kesken leipomisen. Muutaman kerran ovat myös kulhot saaneet kyytiä. Oli siis melkoisen miellyttävä kokemus leipoa kerrankin siten, että kulhot riittivät. Vihaan tiskata kesken leivonnan taikinaisia kulhoja.

Tärkeää on, että itse leivonta sujuu ilman ongelmia, mutta yhtä tärkeää on myös säilytyksen mutkattomuus. Vanhassa rintamamiestalossa ei ole koskaan liikaa säilytystilaa ja sisäkkäin pinottavat kulhot ja mittakannut ovat erittäin käteviä. Orthex tuotteet ovat minulle synonyymi laadukkuuden kanssa. Tiedän kokemuksesta, että uusista leivontatarvikkeista on minulle iloa vuosiksi eteenpäin. Olen monesti todennut, että turhien ongelmien kanssa ei tarvitse painia, kun hankkii jotakin, joka todella toimii. Kunnolliset työvälineet tekevät leivonnasta helpompaa ja kivaa. Mitkä on teidän perheen suosikkileivonnaiset?

Pienikin määrä hyvää on ihanaa

Joulun lähestyessä tarkkailemme taivasta ja toivomme lumisadepilviä. Ajatuksissamme vilisee joulukorttien lumiset maisemat. Haluamme valkoisen joulun. Haluamme hetkeksi takaisin jotakin lapsuudesta tuttua. Uusi normaali koskettaa lopulta aika monia asioita. Maailma on muuttunut tuhansin eri tavoin. Näyttää myös siltä, että muutosten tahti vain kiihtyy tulevaisuudessa. Muutokset nostavat meissä usein vastareaktioita. Etsiydymme tuttujen ja turvallisten asioiden äärelle. Kevät muutti elämäämme pysyvästi. Moni meistä maadoittui uudestaan. Pakollisen pysähtymisen ansioista löysimme uudelleen luontoyhteyden ja erilaisia keinoja purkaa stressiä.

Kevät oli oivallusten aikaa. Löysimme uudelleen läheisemme ja perheemme. Moni lähetti viestejä kauan kadoksissa olleille ystäville ja sai ilokseen huomata yhteyden yhä olevan olemassa. Paljon parjattu tekniikka valjastettiin parhaaseen mahdolliseen käyttöön eli yhdistämään ihmisiä toisiinsa aidosti. Eri sukupolvet kohtasivat toisensa eri tavalla. Etäisyys synnytti läheisyyttä. Lisää ja enemmän ajattelu vaihtui elämän perusasioita arvostavaksi ajatteluksi. Löysimme uudestaan kohtuuden ja ilon yksinkertaisista asioista. 

Maailmamme muuttui, eikä se enää koskaan palaa täysin ennalleen. Usein tajuamme muutoksen merkityksen vasta jälkikäteen. Näemme asioiden vaikutuksen itseemme hivenen jälkijunassa. Elämme yhä poikkeusolojen keskellä ja monella meistä on selviytymismoodi päällä, joka saa meidät käyttäytymään eri tavalla. Millaiseen huomiseen heräämme kukin tahollaan, kun suuri yhteinen haaste on selätetty. Mitä kerromme joskus tästä ajasta eteenpäin. Minä löysin kaiken tämän keskeltä jotakin arvokasta ja vaalittavaa, jota en halua menettää. Tänä vuonna iloitsen, vaikka lunta sataisi hentoisesti vasta aattona. En harmittele kaikkea sitä, mitä ei ole. 

#slowmorning - Aikuisten leikkikirja

*Kirja saatu kustantajalta Tuuma kustannus

Aikuisten leikkikirja -Metti Vuosku & Anette Siili tarjoilee meille uutta asennetta elämää kohtaan. Elämän ei tarvitse olla tylsää ja harmaata. Ilolle ja leikille on yhä sijaa, vaikka ruuhkavuosien haasteet lepäävät harteillamme. Leikki kuuluu yhä kaikille. Nauraminen ja puhdas hauskanpito on terapeuttista ja tekee hyvää sielulle. Nauru puhdistaa ja rentouttaa. Kenties elämän varjot kevenevät hivenen, kun vastapainoksi nauraa ja hassuttelee välillä. Luultavaa on, että leikkiminen saa olon kevenemään ja huomaat asennoituvasi elämään muutenkin positiivisemmin.

Ei ole ollenkaan samantekevää, missä seurassa naurat. Osa kirjan leikeistä soveltuu toteutettavaksi myös kahdestaan. Mietin, miten hyvältä tuntuisi pitää hauskaa elämän tärkeimmn ihmisen seurassa. Tiedän kokemuksesta, että arjen keskellä nauru välillä katoaa haasteiden edessä. Sitä saattaa kokonaan unohtaa, millainen ihminen oma kumppani todella on. Keveän ja leikkisän ihmisen tilalla saatta usein olla kireä, vakava ja kiireinen aikuinen. Kireys ja kiukku tarttuvat helposti ihmisestä toiseen, mutta onneksi sama pätee myös iloon ja riemuun. 

Huumorintajua ja uteliaisuutta tulee ruokkia ja tukea. Heittäytyminen lisääntyy positiivisten ja voimaannuttavien kokemusten pohjalta. Elämä on yhä mielenkiintoista. Asiat odottavat yhä löytäjäänsä. Välillä kannattaa myös tarkistaa, että ei ole hukannut matkan varrelle asioita, jotka ovat antaneet hyvää oloa ja virtaa arkeen ja parisuhteeseen. Tänään voisi olla myös hyvä hetki tarttua puhelimeen ja tavoitella ystäviä. Syksyn edetessä maailmamme saattaa taas mullistua. Mikäli yhteinen mökkiviikonloppu ei ole mahdollinen, niin älkää unohtako, että leikkiä voi myös Teams-palavereiden ja WhatsApp-videopuheluiden avulla.

"Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän ystäviltään toivoo lahjaksi aikaa. Aikuistessaan moni huomaa unelmoivansa, että olisi lisää päiviä, joita viettää yhdessä ystäviensä kanssa, vielä enemmän jaettuja uutisia ja nauramisesta kipeytyneitä poskilihaksia".

- Aikuisten leikkikirja

#slowmorning - Keskeneräisyys on elämää

 

Syyllistyn itsekin välillä ajattelemaan, että tässä vaiheessa elämääni kaiken pitäisi jo olla asettunut täydellisesti uomiinsa. Soimaan itseäni, kun elämä ei tunnu välillä omalleni. Pohdin olenko tehnyt vääriä valintoja polkuni varrella ja ajanut itseni nurkkaan. Jälleen kerran vertailen itseäni vierelläni kulkeviin ihmisiin ja tunnen olevani enemmän tai vähemmän hukassa. Kaikilla muilla tuntuu olevan asiat järjestyksessä. Muut ovat edenneet elämässään seesteiseen vaiheeseen, jossa on asetuttu aloilleen ja nautitaan lasten kasvamisesta ja luodaan kestäviä perinteitä. Toisille paikoillaan oleminen on vaikeampaa tai mahdotonta. Juurtuminen on lopulta aika pitkä prosessi.

Ollakseni aivan rehellinen aloilleen asettumisessa on jotakin hivenen pelottavaa, vaikka sitä kovasti toivonkin. Toki ymmärrän, että aloilleen asettuminen ei tarkoita seikkailun loppua, mutta silti pelkään, että näin juuri on. Myönnän olevani niitä ihmisiä, jolla on aina jalka oven välissä. Rakastan oppia uutta ja kerätä kokemuksia. Minäkin ostin talon mieheni kanssa ja täytin sen vuosien kuluessa lapsilla. Ajattelin, että tässä on hyvä meidän perheen olla ja elää. En kuitenkaan ole vieläkään purkanut kaikkia muuttolaatikoita. Vintin kätköissä olevat laatikot ovat vuosien varrella saaneet lähes symbolisen merkityksen. En ole asettunut aloilleni. Vielä tulee päivä, jolloin pakkaan kaikki tavarani ja lähden pois.

Lopulta sitä huomaan elämän olevan pelkkää muutosta. Lasten kasvaminen tuo eteen uusia kehitysvaiheita ja perheen sisäinen dynamiikka heilahtelee sen mukaisesti. Kotiäitivuodet alkavat olla takana ja tulisi rohkeasti astua johonkin uuteen. Omiin kykyihin tulisi luottaa ja luoda kotiäidistä jälleen uraihminen. Moni muuttaa juuri tässä kohden myös elämänrytmiä ja tottumuksiaan terveellisempään suuntaa. Omat vanhemmat alkavat ikääntyä ja sitä kautta kasvaa myös ymmärrys siitä, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Huomaamatta alamme mennä hanakammin unelmiemme perässä. Mistä sinä unelmoit juuri nyt?

#slowmorning - Oma hetki heti aamusta

Millaisista positiivisista rutiineista sinun aamusi koostuu? Onko joitakin askelia, jotka tekevät aamusta onnistuneen ja jättävät hyvän fiiliksen leijailemaan koko päiväksi? Aamut eivät päästä meitä useinkaan helpolla. Herääminen herätyskelloon tuntuu aina isolle repäisylle. Silmät auki ja samassa tunnet jomotuksen niskassa. Sänkyyn ei saa jäädä lojumaan. Muista päivän aikataulut. Usein lapset heräävät kaikki samaan aikaan. Aamupalat pitää pyörittää nopeasti lautasille. Lasten syödessä juostaan nopeasti koiran kanssa ulos.

Aamuista tuskin selviäisi ellei aina edellisenä iltana laittaisi kaikkien lasten vaatteita valmiiksi. Aamupalan jälkeen seuraa vaatteiden vaihto. Tyttöjen hiusten letittäminen ja loput aamutoimet. Muistinhan antaa kaikille lapsille xylitol pastillit ja vitamiini nallet. Kello raksuttaa eteenpäin. Perheen koululainen täytyy lähettää matkaan. Etsitään vielä yhdessä pyöränavainta ja jokin lappu kaipaa vielä allekirjoitusta. Hässäkän jälkeen tulee vihdoin se hetki, jolloin pikkuiset katsovat hetken aamuohjelmia. Koiralle vielä aamupala ja sitten on aika keittää itselle kahvia.

Nyt alkaa vihdoin aamusta se osuus, joka suo minulle pienen hengähdyksen. Laitan aamubiisin soimaan hiljaa taustalle. Lataan kahvinkeittimen ja otan astiakaapista valmiiksi lempimukini. Vaihdan raikkaan veden diffuuseriin ja valitsen päivän tuoksun. Kaneli. Kahvinkeitin ropisee kotoisasti ja kahvin, sekä kanelin tuoksu sekoittuvat suloisesti toisiinsa. Kaadan valmiin kahviin jumbomukiin ja lisään sekaan juuri oikean määrän maitoa. Nostan mukin huulilleni ja katson ulos ikkunasta tuttua maisemaa. Hengitän. Tyhjennän mieleni. En ajattele yhtään mitään. Minä vain hengitän. Tunnen kuinka kireys niskassa alkaa helpottaa.

#slowmorning - Nauti kaikesta, mikä sujuu hyvin

Elämä ei ole täydellistä. Täydellisyys piilee hetkissä. Pienissä, lyhyissä hetkissä, jotka saattavat mennä meiltä kiireessä ohi. Kuuletko sinä jokaisen kauniin tahdin musiikin soidessa taustalla vai peittääkö kohina kaiken alleen. Näetkö edessä olevan maiseman vai katsoko kohti tyhjää. Mietit vain omia tehtävälistojasi ja tulevaa viikkoa. Toisinaan kiire puristaa rintaa ja unohdamme hengittää. Viimeistään iltasatua lukiessa rauhoitumme ja vedämme keuhkomme täyteen ilmaa. Keinutuolissa istuessa tajuaa, kuinka hektiseksi oma arki on muuttunut. Tahdin voi korjata vain itse. Kukaan muu ei voi hengittää puolestamme.

Välillä eteen sattuu niitä päiviä, jolloin aivan kaikki menee pieleen. Lapset heräävät valmiiksi kipakalla päällä ja haastavat heti aamusta. Aamukahvit läikkyy keittiöntasolle ja lattialle. Huomaat, että et illalla muistanut ripustaa pestyjä pyykkejä kuivumaan. Kompastut lattialla lojuvaan leluun ja lyöt itsesi ovenkarmiin. Aamun piirretyt eivät kiinnosta lapsia ja aamupalakin on vääränlaista. Rytmi on sekaisin ja tunnet sen jokaisella solullasi. Hermo kiristyy ja korotat ääntäsi. Raskaiden päivien loputon virta levittäytyy silmiesi eteen. Jokainen meistä tuntee olevansa joskus ansassa.

Negatiiviset tuntemukset kuuluvat elämään. Älä lisää taakkaasi tuntemalla syyllisyyttä. Emme omaa supervoimia, josta ammentaa huonolla hetkellä. Olemme ihmisiä. Moittimisen sijaan puhuttele itseäsi lempeästi. Sinä riität. Huono aamu ei tarkoita huonoa päivää. Aina voi aloittaa alusta. Nollaa päivän huonot hetket ja fiilikset. Laita keittiöön soimaan oma voimabiisi. Keitä kahvit uudelleen. Valmista lapsille taatusti maistuva smoothie ja ehdota yhteistä pelihetkeä. 

Tule tietoiseksi hetkestä, jolloin kireys ja ahdistus poistuvat kehostasi. Sinä sait sen aikaan ihan itse. Hallitset tuntemuksiasi ja voit kuljettaa niitä haluamaasi suuntaan. Päivän kääntyessä kohti iltaa voit tuntea itsestäsi ylpeyttä. Lupaa itsellesi oma pieni hetki lasten nukahdettua. Palkitse itsesi lukemalla hyvää kirjaa, katsomalla elokuvaa, piirtämällä, kutomalla...tee jotakin mistä saat hyvää oloa. Sano itsellesi: "Huomenna minä nautin kaikesta, mikä sujuu hyvin".

#slowmorning - Tavoita oma vapautesi

Kesä on edennyt aikamoista vauhtia. Ajatella, että olemme jo ylittäneet heinäkuun puolivälin. Aamukahvia siemaillessa mietin, miten me hieman väsähtäneet vanhemmat saisimme lomasta lomaa. Monen selkärepussa painaa vielä kevään kotikoulu. Yhteinen kesäloma ei välttämättä aina ole voimaantumisen paikka. Monessa perheessä saattaa olla sama tilanne, että vanhemmat eivät ole päässeet yhdessä edes kahville viimeisen puolenvuoden aikana. Kotona ympärillä on jatkuva melu. Välillä on vaikea pitää edes omia ajatuksiaan kasassa. Järkevä keskustelu tuottaa vaikeuksia ja samalla arjen tulisi soljua eteenpäin sulavasti. Moni meistä huolehtii jo omista vanhemmistaan. Lisää kuormaa kannettavaksi.

Minä tunnustan, että välillä ahdistaa. Ajatus siitä, että nykyinen elämänvaihe jatkuu vielä pitkään saa toisinaan hengitykseni salpautumaan. Liian kauas ei kannata kurottaa. Tällä hetkellä vapaus löytyy pienistä hetkistä. Vapaus löytyy musiikista, joka tavoittaa minussa jotakin uinuvaa. Vapaus löytyy kirjoista ja elokuvista, jotka vievät minut eri paikkaan ja aikaan. Vapaus löytyy pienestä hiljaisesta kahvihetkestä, jolloin suljen hälyn ympäriltäni. Vapaus löytyy haaveista ja unelmista, joita vaalin silloinkin, kun ne tuntuvat mahdottomille saavuttaa. Vapaus löytyy kirjoittamisesta ja kuvaamisesta.

Rakkaus löytyy jokaisesta lämpimästä halauksesta. Pienen käden silittäessä välillä myös äidin tukkaa lämmin tunne täyttää sydämen. On hienoa tietää, että oma paikka on juuri tässä. Omaa vapautta ja aikaa on sallittua kaivata. Jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee jotakin ihan omaa. Jokaisella meistä on elämässään monenlaisia rooleja. On tärkeä muistaa olla jotakin ihan vain itselleen. Järjestä aikaa olla välillä myös yksin. Vuorotelkaa puolison kanssa ja lähtekää yksin, vaikka lenkille. Ajatukset pääsevät tuulettumaan. Vapaus löytyy myös kasvoja hellivästä viileästä tuulesta. Tavoita oma vapautesi ja vaali sitä.

#slowmorning - Anna uusien ajatusten viedä

Kevät oli meille kaikille haastavaa aikaa. Suhtauduimme kaikki uuteen tilanteeseen eri tavalla. Tunteet myllersivät. Emme välttämättä pelänneet itsemme puolesta, mutta murehdimme läheisten selviytymistä. Kannoimme kaikki kortemme kekoon noudattamalla rajoituksia. Erikoinen tilanne sain ihmisistä parhaan esille. Naapurin yksinäinen rouva löysi auttajansa. Isovanhempia neuvottiin soittamaan videopuheluita. Moni tuotti iloa ympärilleen osallistumalla erilaisiin tempauksiin. Hiljalleen elämä normalisoituu, vaikka uhka ei ole täysin vielä poistunut keskuudestamme. Toivoisin kuitenkin, että saisin pitää jotakin siitä viisaudesta, jota poikkeukselliset ajat toivat mukanaan.

Vähemmän on todellakin enemmän. Sen huomaa selvästi silloin, kun maailma etääntyy. Sisäinen ääni kuuluu kirkkaasti ja kovaa. Hiljaisina ja unettomina öinä moni meistä mietti elämäänsä. Tunsimme kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä oli, mutta huomasimme kenties katsontakantamme muuttuneen. Tutut ja itsestään selvät asiat nousivat suurimpaan arvoon. Jokainen meistä sai mielenrauhaa, turvaa ja voimaa omasta perheestään. Kenties moni meistä ajatteli, että omaa perhettä oli ollut kova ikävä.

Lopulta suurin kysymys on se, että palaammeko takaisin vanhaan elämäämme sellaisena kuin se oli ennen kevättä. Säilytämmekö sydämissämme ajatuksen, että olemme aina enemmän yhdessä kuin erikseen. Jäämmekö portaikoissa ja postilaatikoilla juttelemaan kuulumisia naapurin vanhan rouvan kanssa. Laulammeko yhä parvekkeilla ja askartelemmeko sateenkaaria. Jaammeko yhdessä toivoa ja voimaa maailman kolkasta toiseen. Mietimmekö kuinka voisimme olla arjessa enemmän perheemme kanssa.

Ei unohdeta myöskään niitä ihmisiä, jotka kokivat kevään eristäytymisen yksin, vailla sitä erityistä ihmistä rinnallaan. Kevät oli monelle myös yksinäistä aikaa. Ei unohdeta erityisten olojen synnyttämiä parisuhdekriisejä. Lopulta kaikkea pyörittää rakkaus ja välittäminen. Olemme niin kaukana tai lähellä kuin, mitä itsellemme sallimme. Meidän on uskallettava myös itse ottaa askelia kohti maailmaa ja sen mahdollisuuksia. Yksinäinen voi löytää toisen yhtä yksinäisen. Parisuhteessa voi opetella uudestaan puhumaan ja kuuntelemaan. Oman elämän voi täyttää pienillä itselle tärkeillä asioilla ja elämyksillä. Nykyisin on monta tapaa osallistua ja mennä mukaan asioihin. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Jokaiselle löytyy oma paikka. Anna keväällä syntyneiden ajatusten viedä sinut ihanaan paikkaan elämässäsi.

Pienikin määrä hyvää on ihanaa.

-Maitokahvimedia