#slowmorning - Keskeneräisyys on elämää

 

Syyllistyn itsekin välillä ajattelemaan, että tässä vaiheessa elämääni kaiken pitäisi jo olla asettunut täydellisesti uomiinsa. Soimaan itseäni, kun elämä ei tunnu välillä omalleni. Pohdin olenko tehnyt vääriä valintoja polkuni varrella ja ajanut itseni nurkkaan. Jälleen kerran vertailen itseäni vierelläni kulkeviin ihmisiin ja tunnen olevani enemmän tai vähemmän hukassa. Kaikilla muilla tuntuu olevan asiat järjestyksessä. Muut ovat edenneet elämässään seesteiseen vaiheeseen, jossa on asetuttu aloilleen ja nautitaan lasten kasvamisesta ja luodaan kestäviä perinteitä. Toisille paikoillaan oleminen on vaikeampaa tai mahdotonta. Juurtuminen on lopulta aika pitkä prosessi.

Ollakseni aivan rehellinen aloilleen asettumisessa on jotakin hivenen pelottavaa, vaikka sitä kovasti toivonkin. Toki ymmärrän, että aloilleen asettuminen ei tarkoita seikkailun loppua, mutta silti pelkään, että näin juuri on. Myönnän olevani niitä ihmisiä, jolla on aina jalka oven välissä. Rakastan oppia uutta ja kerätä kokemuksia. Minäkin ostin talon mieheni kanssa ja täytin sen vuosien kuluessa lapsilla. Ajattelin, että tässä on hyvä meidän perheen olla ja elää. En kuitenkaan ole vieläkään purkanut kaikkia muuttolaatikoita. Vintin kätköissä olevat laatikot ovat vuosien varrella saaneet lähes symbolisen merkityksen. En ole asettunut aloilleni. Vielä tulee päivä, jolloin pakkaan kaikki tavarani ja lähden pois.

Lopulta sitä huomaan elämän olevan pelkkää muutosta. Lasten kasvaminen tuo eteen uusia kehitysvaiheita ja perheen sisäinen dynamiikka heilahtelee sen mukaisesti. Kotiäitivuodet alkavat olla takana ja tulisi rohkeasti astua johonkin uuteen. Omiin kykyihin tulisi luottaa ja luoda kotiäidistä jälleen uraihminen. Moni muuttaa juuri tässä kohden myös elämänrytmiä ja tottumuksiaan terveellisempään suuntaa. Omat vanhemmat alkavat ikääntyä ja sitä kautta kasvaa myös ymmärrys siitä, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Huomaamatta alamme mennä hanakammin unelmiemme perässä. Mistä sinä unelmoit juuri nyt?

#slowmorning - Oma hetki heti aamusta


Millaisista positiivisista rutiineista sinun aamusi koostuu? Onko joitakin askelia, jotka tekevät aamusta onnistuneen ja jättävät hyvän fiiliksen leijailemaan koko päiväksi? Aamut eivät päästä meitä useinkaan helpolla. Herääminen herätyskelloon tuntuu aina isolle repäisylle. Silmät auki ja samassa tunnet jomotuksen niskassa. Sänkyyn ei saa jäädä lojumaan. Muista päivän aikataulut. Usein lapset heräävät kaikki samaan aikaan. Aamupalat pitää pyörittää nopeasti lautasille. Lasten syödessä juostaan nopeasti koiran kanssa ulos.

Aamuista tuskin selviäisi ellei aina edellisenä iltana laittaisi kaikkien lasten vaatteita valmiiksi. Aamupalan jälkeen seuraa vaatteiden vaihto. Tyttöjen hiusten letittäminen ja loput aamutoimet. Muistinhan antaa kaikille lapsille xylitol pastillit ja vitamiini nallet. Kello raksuttaa eteenpäin. Perheen koululainen täytyy lähettää matkaan. Etsitään vielä yhdessä pyöränavainta ja jokin lappu kaipaa vielä allekirjoitusta. Hässäkän jälkeen tulee vihdoin se hetki, jolloin pikkuiset katsovat hetken aamuohjelmia. Koiralle vielä aamupala ja sitten on aika keittää itselle kahvia.

Nyt alkaa vihdoin aamusta se osuus, joka suo minulle pienen hengähdyksen. Laitan aamubiisin soimaan hiljaa taustalle. Lataan kahvinkeittimen ja otan astiakaapista valmiiksi lempimukini. Vaihdan raikkaan veden diffuuseriin ja valitsen päivän tuoksun. Kaneli. Kahvinkeitin ropisee kotoisasti ja kahvin, sekä kanelin tuoksu sekoittuvat suloisesti toisiinsa. Kaadan valmiin kahviin jumbomukiin ja lisään sekaan juuri oikean määrän maitoa. Nostan mukin huulilleni ja katson ulos ikkunasta tuttua maisemaa. Hengitän. Tyhjennän mieleni. En ajattele yhtään mitään. Minä vain hengitän. Tunnen kuinka kireys niskassa alkaa helpottaa.

#slowmorning - Nauti kaikesta, mikä sujuu hyvin


Elämä ei ole täydellistä. Täydellisyys piilee hetkissä. Pienissä, lyhyissä hetkissä, jotka saattavat mennä meiltä kiireessä ohi. Kuuletko sinä jokaisen kauniin tahdin musiikin soidessa taustalla vai peittääkö kohina kaiken alleen. Näetkö edessä olevan maiseman vai katsoko kohti tyhjää. Mietit vain omia tehtävälistojasi ja tulevaa viikkoa. Toisinaan kiire puristaa rintaa ja unohdamme hengittää. Viimeistään iltasatua lukiessa rauhoitumme ja vedämme keuhkomme täyteen ilmaa. Keinutuolissa istuessa tajuaa, kuinka hektiseksi oma arki on muuttunut. Tahdin voi korjata vain itse. Kukaan muu ei voi hengittää puolestamme.

Välillä eteen sattuu niitä päiviä, jolloin aivan kaikki menee pieleen. Lapset heräävät valmiiksi kipakalla päällä ja haastavat heti aamusta. Aamukahvit läikkyy keittiöntasolle ja lattialle. Huomaat, että et illalla muistanut ripustaa pestyjä pyykkejä kuivumaan. Kompastut lattialla lojuvaan leluun ja lyöt itsesi ovenkarmiin. Aamun piirretyt eivät kiinnosta lapsia ja aamupalakin on vääränlaista. Rytmi on sekaisin ja tunnet sen jokaisella solullasi. Hermo kiristyy ja korotat ääntäsi. Raskaiden päivien loputon virta levittäytyy silmiesi eteen. Jokainen meistä tuntee olevansa joskus ansassa.

Negatiiviset tuntemukset kuuluvat elämään. Älä lisää taakkaasi tuntemalla syyllisyyttä. Emme omaa supervoimia, josta ammentaa huonolla hetkellä. Olemme ihmisiä. Moittimisen sijaan puhuttele itseäsi lempeästi. Sinä riität. Huono aamu ei tarkoita huonoa päivää. Aina voi aloittaa alusta. Nollaa päivän huonot hetket ja fiilikset. Laita keittiöön soimaan oma voimabiisi. Keitä kahvit uudelleen. Valmista lapsille taatusti maistuva smoothie ja ehdota yhteistä pelihetkeä. 

Tule tietoiseksi hetkestä, jolloin kireys ja ahdistus poistuvat kehostasi. Sinä sait sen aikaan ihan itse. Hallitset tuntemuksiasi ja voit kuljettaa niitä haluamaasi suuntaan. Päivän kääntyessä kohti iltaa voit tuntea itsestäsi ylpeyttä. Lupaa itsellesi oma pieni hetki lasten nukahdettua. Palkitse itsesi lukemalla hyvää kirjaa, katsomalla elokuvaa, piirtämällä, kutomalla...tee jotakin mistä saat hyvää oloa. Sano itsellesi: "Huomenna minä nautin kaikesta, mikä sujuu hyvin".

#slowmorning - Tavoita oma vapautesi


Kesä on edennyt aikamoista vauhtia. Ajatella, että olemme jo ylittäneet heinäkuun puolivälin. Aamukahvia siemaillessa mietin, miten me hieman väsähtäneet vanhemmat saisimme lomasta lomaa. Monen selkärepussa painaa vielä kevään kotikoulu. Yhteinen kesäloma ei välttämättä aina ole voimaantumisen paikka. Monessa perheessä saattaa olla sama tilanne, että vanhemmat eivät ole päässeet yhdessä edes kahville viimeisen puolenvuoden aikana. Kotona ympärillä on jatkuva melu. Välillä on vaikea pitää edes omia ajatuksiaan kasassa. Järkevä keskustelu tuottaa vaikeuksia ja samalla arjen tulisi soljua eteenpäin sulavasti. Moni meistä huolehtii jo omista vanhemmistaan. Lisää kuormaa kannettavaksi.

Minä tunnustan, että välillä ahdistaa. Ajatus siitä, että nykyinen elämänvaihe jatkuu vielä pitkään saa toisinaan hengitykseni salpautumaan. Liian kauas ei kannata kurottaa. Tällä hetkellä vapaus löytyy pienistä hetkistä. Vapaus löytyy musiikista, joka tavoittaa minussa jotakin uinuvaa. Vapaus löytyy kirjoista ja elokuvista, jotka vievät minut eri paikkaan ja aikaan. Vapaus löytyy pienestä hiljaisesta kahvihetkestä, jolloin suljen hälyn ympäriltäni. Vapaus löytyy haaveista ja unelmista, joita vaalin silloinkin, kun ne tuntuvat mahdottomille saavuttaa. Vapaus löytyy kirjoittamisesta ja kuvaamisesta.

Rakkaus löytyy jokaisesta lämpimästä halauksesta. Pienen käden silittäessä välillä myös äidin tukkaa lämmin tunne täyttää sydämen. On hienoa tietää, että oma paikka on juuri tässä. Omaa vapautta ja aikaa on sallittua kaivata. Jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee jotakin ihan omaa. Jokaisella meistä on elämässään monenlaisia rooleja. On tärkeä muistaa olla jotakin ihan vain itselleen. Järjestä aikaa olla välillä myös yksin. Vuorotelkaa puolison kanssa ja lähtekää yksin, vaikka lenkille. Ajatukset pääsevät tuulettumaan. Vapaus löytyy myös kasvoja hellivästä viileästä tuulesta. Tavoita oma vapautesi ja vaali sitä.

#slowmorning - Anna uusien ajatusten viedä


Kevät oli meille kaikille haastavaa aikaa. Suhtauduimme kaikki uuteen tilanteeseen eri tavalla. Tunteet myllersivät. Emme välttämättä pelänneet itsemme puolesta, mutta murehdimme läheisten selviytymistä. Kannoimme kaikki kortemme kekoon noudattamalla rajoituksia. Erikoinen tilanne sain ihmisistä parhaan esille. Naapurin yksinäinen rouva löysi auttajansa. Isovanhempia neuvottiin soittamaan videopuheluita. Moni tuotti iloa ympärilleen osallistumalla erilaisiin tempauksiin. Hiljalleen elämä normalisoituu, vaikka uhka ei ole täysin vielä poistunut keskuudestamme. Toivoisin kuitenkin, että saisin pitää jotakin siitä viisaudesta, jota poikkeukselliset ajat toivat mukanaan.

Vähemmän on todellakin enemmän. Sen huomaa selvästi silloin, kun maailma etääntyy. Sisäinen ääni kuuluu kirkkaasti ja kovaa. Hiljaisina ja unettomina öinä moni meistä mietti elämäänsä. Tunsimme kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä oli, mutta huomasimme kenties katsontakantamme muuttuneen. Tutut ja itsestään selvät asiat nousivat suurimpaan arvoon. Jokainen meistä sai mielenrauhaa, turvaa ja voimaa omasta perheestään. Kenties moni meistä ajatteli, että omaa perhettä oli ollut kova ikävä.

Lopulta suurin kysymys on se, että palaammeko takaisin vanhaan elämäämme sellaisena kuin se oli ennen kevättä. Säilytämmekö sydämissämme ajatuksen, että olemme aina enemmän yhdessä kuin erikseen. Jäämmekö portaikoissa ja postilaatikoilla juttelemaan kuulumisia naapurin vanhan rouvan kanssa. Laulammeko yhä parvekkeilla ja askartelemmeko sateenkaaria. Jaammeko yhdessä toivoa ja voimaa maailman kolkasta toiseen. Mietimmekö kuinka voisimme olla arjessa enemmän perheemme kanssa.

Ei unohdeta myöskään niitä ihmisiä, jotka kokivat kevään eristäytymisen yksin, vailla sitä erityistä ihmistä rinnallaan. Kevät oli monelle myös yksinäistä aikaa. Ei unohdeta erityisten olojen synnyttämiä parisuhdekriisejä. Lopulta kaikkea pyörittää rakkaus ja välittäminen. Olemme niin kaukana tai lähellä kuin, mitä itsellemme sallimme. Meidän on uskallettava myös itse ottaa askelia kohti maailmaa ja sen mahdollisuuksia. Yksinäinen voi löytää toisen yhtä yksinäisen. Parisuhteessa voi opetella uudestaan puhumaan ja kuuntelemaan. Oman elämän voi täyttää pienillä itselle tärkeillä asioilla ja elämyksillä. Nykyisin on monta tapaa osallistua ja mennä mukaan asioihin. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Jokaiselle löytyy oma paikka. Anna keväällä syntyneiden ajatusten viedä sinut ihanaan paikkaan elämässäsi.

Pienikin määrä hyvää on ihanaa.
-Maitokahvimedia

Maitokahvimedian uusi luku


Heinäkuu on täällä. Tänään saapuivat myös sateet pitkän helteisen jakson jälkeen. Luonnon sykliä seuratessa ei voi olla ajattelematta, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Lopulta ei tunnu edes kovin vaikealle uskoa johonkin suureen suunnitelmaan. Maitokahvimedian blogiyhteisö lopettaa vanhan toimintansa ja suuntaa sekin kohti jotakin uutta. Olisihan se ihan mukava ajatella, että tämäkin uusi alku olisi kirjattu ylös jo toiminnan alkaessa 3-vuotta sitten. Yhteisön pyörittäminen on kysynyt monen ihmisen työpanoksen ja aikaa, jota meillä perheellisillä ei koskaan ole liikaa. Hienosti yhteisö porskutti eteenpäin pitkän tovin pysymällä viestin ja sisällön suhteen johdonmukaisena. 

Maitokahvimedia etsii nyt uuden paikkansa yhteisönä, joka kerää yhteen kahvinystävät. Kahvi on ehdoton tukikeppi meille ruuhkavuosissa rämpiville. Välillä tuntuu siltä, että kukaan tai mikään ei voi ymmärtää ja lohduttaa paremmin kuin lämmin kuppi kahvia. Heinäkuussa 2017 Maitokahvimedian ensimmäisiä julkaisuja oli sympaattinen Muumimuki. Ollessamme taas yhdessä uuden edessä tuntui olevan paikallaan etsiä kaapista sama vanha muki. Tämä kuva kertoo eteenpäin menemisestä monin eri tavoin. Muutosta on turha pelätä. Muutosta pitää syleillä ja antaa sen innostaa ja ohjata energiaa oikeisiin asioihin.

Luvassa on paljon tuttua ja turvallista, mutta myös uusia juttuja. Keskitymme enemmän kahviin, mutta pidämme askeleemme pienten ilojen polulla. Erilaisia arvontoja ja kilpailuja on myös tulossa. Nopea mieleni haluaisi mennä taas asioiden edelle ja tehdä suuria paljastuksia, mutta on viisainta malttaa mielensä ja tehdä kaikki ensin huolella valmiiksi. Sisällöllisistä muutoksista tulee tänään infoa yhteisön Instagram-tilin tarinoihin. Haluan vielä sanoa: "Ihanaa, että olet siellä".

Seuraathan jo Maitokahvimediaa eri some-kanavissa