#slowmorning - Anna uusien ajatusten viedä


Kevät oli meille kaikille haastavaa aikaa. Suhtauduimme kaikki uuteen tilanteeseen eri tavalla. Tunteet myllersivät. Emme välttämättä pelänneet itsemme puolesta, mutta murehdimme läheisten selviytymistä. Kannoimme kaikki kortemme kekoon noudattamalla rajoituksia. Erikoinen tilanne sain ihmisistä parhaan esille. Naapurin yksinäinen rouva löysi auttajansa. Isovanhempia neuvottiin soittamaan videopuheluita. Moni tuotti iloa ympärilleen osallistumalla erilaisiin tempauksiin. Hiljalleen elämä normalisoituu, vaikka uhka ei ole täysin vielä poistunut keskuudestamme. Toivoisin kuitenkin, että saisin pitää jotakin siitä viisaudesta, jota poikkeukselliset ajat toivat mukanaan.

Vähemmän on todellakin enemmän. Sen huomaa selvästi silloin, kun maailma etääntyy. Sisäinen ääni kuuluu kirkkaasti ja kovaa. Hiljaisina ja unettomina öinä moni meistä mietti elämäänsä. Tunsimme kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä oli, mutta huomasimme kenties katsontakantamme muuttuneen. Tutut ja itsestään selvät asiat nousivat suurimpaan arvoon. Jokainen meistä sai mielenrauhaa, turvaa ja voimaa omasta perheestään. Kenties moni meistä ajatteli, että omaa perhettä oli ollut kova ikävä.

Lopulta suurin kysymys on se, että palaammeko takaisin vanhaan elämäämme sellaisena kuin se oli ennen kevättä. Säilytämmekö sydämissämme ajatuksen, että olemme aina enemmän yhdessä kuin erikseen. Jäämmekö portaikoissa ja postilaatikoilla juttelemaan kuulumisia naapurin vanhan rouvan kanssa. Laulammeko yhä parvekkeilla ja askartelemmeko sateenkaaria. Jaammeko yhdessä toivoa ja voimaa maailman kolkasta toiseen. Mietimmekö kuinka voisimme olla arjessa enemmän perheemme kanssa.

Ei unohdeta myöskään niitä ihmisiä, jotka kokivat kevään eristäytymisen yksin, vailla sitä erityistä ihmistä rinnallaan. Kevät oli monelle myös yksinäistä aikaa. Ei unohdeta erityisten olojen synnyttämiä parisuhdekriisejä. Lopulta kaikkea pyörittää rakkaus ja välittäminen. Olemme niin kaukana tai lähellä kuin, mitä itsellemme sallimme. Meidän on uskallettava myös itse ottaa askelia kohti maailmaa ja sen mahdollisuuksia. Yksinäinen voi löytää toisen yhtä yksinäisen. Parisuhteessa voi opetella uudestaan puhumaan ja kuuntelemaan. Oman elämän voi täyttää pienillä itselle tärkeillä asioilla ja elämyksillä. Nykyisin on monta tapaa osallistua ja mennä mukaan asioihin. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Jokaiselle löytyy oma paikka. Anna keväällä syntyneiden ajatusten viedä sinut ihanaan paikkaan elämässäsi.

Pienikin määrä hyvää on ihanaa.
-Maitokahvimedia