Pienikin määrä hyvää on ihanaa


Joulun lähestyessä tarkkailemme taivasta ja toivomme lumisadepilviä. Ajatuksissamme vilisee joulukorttien lumiset maisemat. Haluamme valkoisen joulun. Haluamme hetkeksi takaisin jotakin lapsuudesta tuttua. Uusi normaali koskettaa lopulta aika monia asioita. Maailma on muuttunut tuhansin eri tavoin. Näyttää myös siltä, että muutosten tahti vain kiihtyy tulevaisuudessa. Muutokset nostavat meissä usein vastareaktioita. Etsiydymme tuttujen ja turvallisten asioiden äärelle. Kevät muutti elämäämme pysyvästi. Moni meistä maadoittui uudestaan. Pakollisen pysähtymisen ansioista löysimme uudelleen luontoyhteyden ja erilaisia keinoja purkaa stressiä.

Kevät oli oivallusten aikaa. Löysimme uudelleen läheisemme ja perheemme. Moni lähetti viestejä kauan kadoksissa olleille ystäville ja sai ilokseen huomata yhteyden yhä olevan olemassa. Paljon parjattu tekniikka valjastettiin parhaaseen mahdolliseen käyttöön eli yhdistämään ihmisiä toisiinsa aidosti. Eri sukupolvet kohtasivat toisensa eri tavalla. Etäisyys synnytti läheisyyttä. Lisää ja enemmän ajattelu vaihtui elämän perusasioita arvostavaksi ajatteluksi. Löysimme uudestaan kohtuuden ja ilon yksinkertaisista asioista. 

Maailmamme muuttui, eikä se enää koskaan palaa täysin ennalleen. Usein tajuamme muutoksen merkityksen vasta jälkikäteen. Näemme asioiden vaikutuksen itseemme hivenen jälkijunassa. Elämme yhä poikkeusolojen keskellä ja monella meistä on selviytymismoodi päällä, joka saa meidät käyttäytymään eri tavalla. Millaiseen huomiseen heräämme kukin tahollaan, kun suuri yhteinen haaste on selätetty. Mitä kerromme joskus tästä ajasta eteenpäin. Minä löysin kaiken tämän keskeltä jotakin arvokasta ja vaalittavaa, jota en halua menettää. Tänä vuonna iloitsen, vaikka lunta sataisi hentoisesti vasta aattona. En harmittele kaikkea sitä, mitä ei ole.